Otsonireiän löytämisestä Montrealin pöytäkirjaan

 

 

 

Etelämantereen otsoniaukon löytäminen

Otsonikerros suojaa ihmisiä ja ympäristöä auringon haitalliselta ultraviolettisäteilyltä. Kemikaaleja, joita kutsutaan otsonikerrosta heikentäviksi aineiksi (ODS), vapautuu hallitsemattomasti ilmakehään aiemmin. Nämä kemikaalit vahingoittavat stratosfäärin otsonikerrosta. Toukokuussa 1985 Nature British Antarctic Survey (BAS) -lehdessä raportoivat tutkijat Joe Farman, Brian Gardiner ja Jonathan Shanklin havaitsivat suuria otsonikerroksen häviöitä Etelämantereen yllä. BAS:n löytämä Etelämantereen otsoniaukon antoi varhaisen varoituksen otsonikerroksen mahdollisesti vaarallisesta ohenemisesta maailmanlaajuisesti.

Wienin yleissopimus, Montrealin pöytäkirjan avaussopimus

Teknologian kehittyessä tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet otsonikerroksen ohenemisen aiheuttaman ongelman ja sen vaikutukset. Toimenpiteisiin on ryhdytty vuosia. Vuonna 1985 laadittiin Wienin yleissopimus otsonikerroksen suojelusta vastauksena tähän ongelmaan. Wienin yleissopimus oli ensimmäinen laatuaan oleva yleissopimus, jonka kaikki asianomaiset maat allekirjoittivat. Se tuli voimaan vuonna 1988 ja saavutti yleismaailmallisen ratifioinnin vuonna 2009.
Yleissopimuksen tavoitteena oli edistää maiden välistä yhteistyötä vaihtamalla tietoja ihmisen toiminnan vaikutuksista otsonikerrokseen. Koska yleissopimus ei ole oikeudellisesti sitova, Wienin yleissopimus ei vaadi maita ryhtymään otsonikerroksen suojelemiseksi tähtääviin valvontatoimiin. Montrealin pöytäkirja astui voimaan vuonna 1987 tämän ongelman ratkaisemiseksi.

Mikä on Montrealin pöytäkirja?

Montrealin pöytäkirja allekirjoitettiin vuonna 1987 ja se tuli voimaan vuonna 1989. Sen allekirjoitti alun perin 46 maata, ja sopimuksella on nyt lähes 200 allekirjoittajaa. Montrealin pöytäkirja otsonikerrosta heikentävistä aineista on maailmanlaajuinen sopimus maapallon otsonikerroksen suojelemiseksi poistamalla vaiheittain sitä heikentävät kemikaalit käytöstä. Montrealin pöytäkirja on yleismaailmallinen sopimus, joka sääntelee lähes sadan ihmisen valmistaman kemikaalin, joita kutsutaan otsonikerrosta heikentäviksi aineiksi, tuotantoa ja kulutusta.

Mitä Montrealin pöytäkirja sanoo?

Montrealin pöytäkirjassa eri otsonikerrosta heikentävien aineiden kulutusta ja tuotantoa vähennetään vaiheittain, ja kehittyneillä ja kehitysmailla (joita kutsutaan "5 artiklan maiksi") on erilaiset aikataulut. Tämän sopimuksen nojalla kaikilla osapuolilla on erityisiä vastuita, jotka liittyvät eri otsonikerrosta heikentävien aineiden ryhmien poistamiseen käytöstä, otsonikerrosta heikentävien aineiden kaupan valvontaan, vuosittaiseen tietojen raportointiin, kansallisiin lupajärjestelmiin otsonikerrosta heikentävien aineiden tuonnin ja viennin valvomiseksi sekä muihin asioihin. Kehitysmailla ja kehittyneillä mailla on yhtäläiset mutta eriytetyt vastuut, mutta tärkeintä on, että molemmilla maaryhmillä on sitovia, ajallisesti kohdennettuja ja mitattavia sitoumuksia.

Montrealin pöytäkirjan nojalla valvotut aineet

Liitteet A (CFC-yhdisteet, halonit)
Liitteet B (muut täysin halogenoidut CFC-yhdisteet, hiilitetrakloridi, metyylikloroformi)
Liitteet C (HCFC-yhdisteet)
Liitteet E (metyylibromidi)
Liitteet F (HFC-yhdisteet)

YK:n ympäristöohjelman otsonisihteeristö tukee Montrealin pöytäkirjaa

Sopimus kehittyy ajan myötä uusien tieteellisten, teknisten ja taloudellisten kehitysten valossa, ja sitä muutetaan ja mukautetaan jatkuvasti. Sopimuspuolten kokous on sopimuksen hallintoelin, ja avoin työryhmä antaa teknistä tukea. Molemmat työryhmät kokoontuvat vuosittain. Sopimuspuolia avustaa otsonisihteeristö, joka sijaitsee YK:n ympäristöohjelman päämajassa Nairobissa, Keniassa.